Nyt on sitten potkaistu käyntiin tämän kevään hakublogi. Tarkoituksenani on siis päivitellä kuulumisiani ja edistymistäni tämän kevään aikana, mitä tulee oikeustieteellisen valintakokeeseen valmistautumiseen.
Tämä keväthän, kuten tuossa yllä lukeekin, on jo kolmas kerta, kun tähän leikkiin ryhdyn. Olen kyllä koulussa tällä hetkellä, ja päästessäni nykyiseen opiskelupaikkaani syksyllä päätin, että tänä keväänä en aikaani ja jaksamistani haaskaa oikiksen pääsykokeisiin lukemalla. Hiljattain kuitenkin huomasin, että ajatus oikeustieteellisestä vaivaa sittenkin aivan liian paljon jäädäkseen vain haaveilun tasolle. Olen halunnut oikeustieteelliseen aina viidenneltä luokalta lähtien; aina siitä lähtien, kun Ally McBealit sun muut jenkkilakisarjat alkoivat telkkarissa pyöriä.
Lopulta sitten luovutin. Tuumasin vain, että piru vie, pakko se kai on hakea, kun yönsä viettää miettimällä, onnistuisinko jotenkin järjestämään asiani niin, että tänä keväänä pystyisin tuon lukurumban vielä vetää läpi. Kyllä se on niin, ettei itseään voi puijata uskomaan, että voi ihan hyvin odottaa jotain asiaa muutaman vuoden, jos todella haluaa sitä jotakin. Näin kävi minullakin; olin jo äidilleni selvittänyt suu vaahdossa, ettei oikis ehkä kuitenkaan ole minua varten, ja kolmen kuukauden päästä tästä huomaankin täyttäväni netissä sähköistä hakulomaketta yliopistoon. Näin.
Valintakoevaatimuksetkin julkaistiin eilen. Eivät varsinaisesti saaneet minua riemastumaan; kauhulla olin odottanut ympäristöoikeutta, ja sitähän sitten tulikin kuin tilauksesta. Kontekstuaalinen oikeushistoria sai minut lähinnä hämilleni, sillä en oikein ymmärtänyt sen merkitystä (tänään tein tutkimustyötä ja selvitin asian). Myönnettäköön, että eilen hymy hyytyi aika hyvin, mutta kyllä tänään jo alkaa nähdä toisenkin puolen asiasta. Nuo ovat sellaisia tappajia nuo aiheet, että niillä karsitaan kyllä jyvät akanoista varsin tehokkaasti. Itse asiassa, luulen että ne voivat muodostua vielä hyvinkin kiinnostaviksi - ainakin pari vuotta sitten yllätyin itsekin, kun roomalainen oikeus osoittautui aivan siedettäväksi aiheeksi ennakkoluuloista huolimatta.
Nyt sitten vain odottelemaan kirjojen ilmestymistä. Ne julkaistaan maaliskuun lopussa, enkä ajatellut ennen sitä suuremmin perehtyä aiheisiin. Ainakaan en aio kirjastoihin panna varauksia vetämään - eilen noin kaksi tuntia aiheiden julkaisun jälkeen Helsingin kirjastojen varausjonot alkoivat lähennellä puoltasataa. Ei kiitos, ehdin kyllä lukea niitä kirjoja aivan kyllästymiseen asti vielä. Ehkäpä sitä voisi vähän ympäristölainsäädäntöä ja perus- ja ihmisoikeusjuttuja katsella Finlexistä, jottei sitten aivan pystymetsästä tule kirjat naamarin eteen.
Tuumasin vain tuossa eräänäkin päivänä, Irinan biisiä lainatakseni: "mun täytyy olla masokisti, mielipuoli, kun oon vapaaehtoisesti tässä"
